Tänään tahtoisin

saada kukistettua kammottaviin korkeuksiin nousevan pyykkivuoren, mutta ulkona sataa vettä ja pyykinkuivausteline sanoi sopimuksensa irti ja meni hajoamaan niin, ettei siitä ole juurikaan mitään iloa. Täytyy odotella, siivota koko huusholli katosta lattiaan, mutten tiedä mistä aloittaisin. Turhauttava fiilis tänään.
Koulusta vapaapäivä, kun kerran Helatorstaita vietetään, mutta lupauduin töihin vanhaan työpaikkaan hoitamaan vanhuksia. Kiva päivä oli töissä. Siinä työyksikkö, jossa hidastelu on positiivinen asia. On aikaa istua  ja lukea ääneen lehteä, kiertää harmaita hiuksia papiljoteille, lakata kynsiä, kuunnella kun toinen muistelee aikoja menneitä, esittää lisäkysymyksiä ja saada toinen hyvälle tuulelle, pitää ryppyisestä kädestä kiinni ja kuivata silmänurkkaan nousevan kyyneleen. Koen tekeväni siellä tärkeää työtä, vaikka haluankin tehdä jo jotain muuta. Aina sinne voi palata tekemään vuoro tai pari.
Antiikki- ja keräilymessuilla poikkesin Ukko-kullan kanssa töistä päästyäni. Voi mikä määrä kaikkea tuiki tarpeellista ja tuiki tarpeetonta tavaraa siellä olikaan. Kumpa olisi ollut muutama ylimääräinen tuhatlappunen taskussa, mutta ei ollut.

Aarteenkin löysin, tuiki tarpeellisen. Syvän, todella hyväkuntoisen Pekka-lautasen. Matalin olen jo tusinan kerännyt kirpputoreilta, mutta syviä on vasta kolme, nyt siis neljä. Olen onnellinen.

Mutta täällä kotona. Kamala kaaos. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa. Huomenna jatkaa heti aamusta, koska huominenkin on koulusta vapaa ja työt alkavat vasta kello 10, jospa aamulla saisi niitä pyykkejäkin ulos kuivumaan