Käsitöistä

Käsityöt ovat elämäni suola. On niin ihanan helppoa uppoutua pehmeän langan kanssa omiin ajatuksiin. Välillä on keskityttävä tosissaan menossa olevaan kuvioon, niin että kaikki ulkopuolella oleva katoaa. Joskus tuskastuu , kun ei osaa, heittää työn nurkkaan ja kohta sen sieltä taas hakee käsiinsä ja koittaa selvittää ongelman. Välillä puhelimessa on kudontapiiri, joka yrittää selvittää ongelmaa yhdessä. Yksi lukee ohjetta ja toinen koittaa pähkäillä ratkaisua tai suomentaa ohjeen kohtaa ymmärrettäväksi.

Tuntuu hyvältä saada jotain näkyvää ja joskus kaunistakin aikaan, omilla käsillään. Minulle se on tärkeää.
Muistan kuinka joskus jokunen vuosi sitten päätin, että nyt on tämän naisen aika oppia kutomaan palmikoita. Etsin ohjetta ja aloitin tästä:

Monet kerrat purin ja väänsin itkua kera kirosanojen, neuloin ja purin taas, yritin ymmärtää. Lopulta takki oli valmis. Nyt löydän siitä monta virhettä, mutta edelleen olen ylpeä siitä että tein takin valmiiksi, en antanut periksi. Nyt keväällä takki on kaivettu naftaliinista.

On se niin kivaa, että oppiminen on koko elämän mittainen prosessi, aina voi oppia uutta.
Seuraavana oppimisen kohteeksi olen valinnut kirjoneuleet, joista ajattelen nyt, että se on sellainen taiteenlaji, johon aivoni ei taatusti kykene. Let´s see. Voin vaikka yllättää itseni uudelleen.