Käsitöistä

Käsityöt ovat elämäni suola. On niin ihanan helppoa uppoutua pehmeän langan kanssa omiin ajatuksiin. Välillä on keskityttävä tosissaan menossa olevaan kuvioon, niin että kaikki ulkopuolella oleva katoaa. Joskus tuskastuu , kun ei osaa, heittää työn nurkkaan ja kohta sen sieltä taas hakee käsiinsä ja koittaa selvittää ongelman. Välillä puhelimessa on kudontapiiri, joka yrittää selvittää ongelmaa yhdessä. Yksi lukee ohjetta ja toinen koittaa pähkäillä ratkaisua tai suomentaa ohjeen kohtaa ymmärrettäväksi.

Tuntuu hyvältä saada jotain näkyvää ja joskus kaunistakin aikaan, omilla käsillään. Minulle se on tärkeää.
Muistan kuinka joskus jokunen vuosi sitten päätin, että nyt on tämän naisen aika oppia kutomaan palmikoita. Etsin ohjetta ja aloitin tästä:

Monet kerrat purin ja väänsin itkua kera kirosanojen, neuloin ja purin taas, yritin ymmärtää. Lopulta takki oli valmis. Nyt löydän siitä monta virhettä, mutta edelleen olen ylpeä siitä että tein takin valmiiksi, en antanut periksi. Nyt keväällä takki on kaivettu naftaliinista.

On se niin kivaa, että oppiminen on koko elämän mittainen prosessi, aina voi oppia uutta.
Seuraavana oppimisen kohteeksi olen valinnut kirjoneuleet, joista ajattelen nyt, että se on sellainen taiteenlaji, johon aivoni ei taatusti kykene. Let´s see. Voin vaikka yllättää itseni uudelleen.

Aamulla mittari näytti -4 astetta. Töihin oli lähdettävä. Nämä olivat jääneet vielä naulakkoon, vaikka kaikki muut on jo korjattu kesäteloille.

Tänä aamuna näistä oli iloa. Paleleva kätisenä olen kiitollinen omasta huolimattomuudestani :)

Ohje löytyy täältä: http://www.ullaneule.net/0309/ohjeet_musica.html

Piiiitkäperjantai

Pitkäperjantai

Hiljaisena perjantaina kristityt järjestivät jo 300-luvulla Jerusalemissa ristikulkueita. Päivä on perinteisesti paaston ankarin ja kohotettu 1772 pyhäpäiväksi, paljolti pietismin tuolloin korostaman kärsimyshurskauden takia. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman päivää on vietetty synkissä ja vakaissa tunnelmissa. Tänä ainoana päivänä kirkkovuodessa liturginen väri on musta, kynttilät sammuksissa eikä urkuja soiteta. Pitkänperjantain jumalanpalveluksia suositeltiin alun perin pidettäväksi kaksi; piinaviikon päivittäisistä ahtisaarnoista olivat vuorossa kärsimyshistorian 5. ahti päivällä ja 6. ahti illalla (lat. actus = näytös). Pitkien kirkkomatkojen takia siirryttiin yhteen jumalanpalvelukseen, joka kaksine saarnoineen saattoi venyä pitkälle iltapäivään.

Kodeissa jopa tulen teko oli ennen kiellettyä, joten syötiin kylmiä ruokia jos niitäkään. Valmis mämmi olikin erityisesti pitkäänperjantaihin sopiva paastoruoka. Ruotsin vallan aikaan isännät olivat Suomessakin jossakin määrin omaksuneet tavan piiskata aamulla kaikki lapsensa kuten Pilatus Jeesuksen. Huveja ja kyläilyä ei ole vielä viime vuosinakaan suvaittu, ja pitkänperjantain säidenkin muistetaan useimmiten olleen kehnoja, joten päivä on varmasti tuntunut nimensä mukaan pitkältä. Kirkkoamme on arvosteltu pitkänperjantain liiallisesta korostamisesta itse pääsiäisen kustannuksella: kärsimyshistorian dramaattinen käänne parempaan pääsee monilta unohtumaan, ja kristikunnan suurin juhla saatetaan kokea pelkäksi piinaksi. Saksalaisilla päivän nimi on Karfreitag, valitusperjantai. Ortodoksit puhuvat suuresta perjantaista. Englannin Good Friday -nimitys puolestaan viittaa syntiemme sovitukseen ristinkuoleman kautta.

teksti täältä:http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/paasiainen/pitkaperjantai.htm

Katson ulos ikkunasta, sää on kehno, sataa lunta. Lapsia ei ole vielä piiskattu, joskohan sitten illemmalla. :)

Johan tuli arkinen kuva, mutta kun tuo aurinko paistaa niin ihanasti. Mittari näyttää +7 astetta.

Koulussa tänään superlyhyt päivä, päästiin lähtemään jo ennen kahtatoista. Sain kuin sainkin valmiiksi nojatuoleihin istuintyynyjen päälliset, ilman Alvar-ompeleita (Alvar-ommel on aaltovaasin muotoja tavoittelevaa täydellistä aaltokuviota tikkauksessa :) joka tuntuu aika-ajoin syntyvän niin luonnostaan meikäläiseltä :) )

Autolla kotiin hur hur ja tytärtä moikkaamaan hänen töihinsä. Kotona pyykkiä ja tiskiä ja tiskirätin heiluttelua. Hyvä tuli .

Illaksi töihin ja sitten voi meidän perheen pääsiäinen alkaa. Toisaalta kiva mennä töihin, jää tuo kaupassa käyminen miehelle ja pojille. Mä en kestä yli täysiä ruokakauppoja, joissa ihmiset hamstraa ruokaa aivan simona, vaikka kauppa on vain muutaman päivän kiinni.

Ei muuta kuin oikein aurinkoista pääsiäistä kaikille, jotka tänne eksyvät.

Aamunvirkku (+u)

Minä olen aamuvirkku ja kun valmis on

 aamuvirkkuu, niin joku kyllä illan torkuu...

tai toisinpäin. :)

Tuolivanhus sai jatkoaikaa

Aamut, niistä mä tykkään, nuoriso ei. 

Murina ja narina, jatkuvaa kellonsoittoa ja torkkuhälytyksiä. Uskallappa mennä sanomaan että pitäisi herätä. Päivällä mukavat nuoret ihmiset on aamuisin teinihirviöitä. En tykkää!

Tänään hyvälle tuulella minut on saanut:

Koulussa valmistuvat nojatuolit

Kerholla Vauhdin maailma-lehden toimittaja

Ystävän kanssa juodut kahvikupposet, maailmanparannus parituntinen ja mahtava uutinen. Maailmaan on tulossa uusi vauva.

ajatus kesästä, lomasta ja helteisistä päivistä, ne on tulossa, usko pois.

Neulehame, joka sai jatkoaikaa takatalven myötä.

Aurinko, joka päivän mittaan pilkahtelee ja lämmittää jo mukavasti.

Sellainen tiistai päivä täällä

hidasteleva lurjus

Luin taas vaihteeksi jostain, miten kohtuullistajat, down shiftaajat, hidastajat ovat vain laiskoja, yhteiskunnanvaroja käyttäviä ällötyksiä.
Harmittaa, suututtaa ja kiehuttaa.
Hidastan ja kuitenkin opiskelen, käyn töissä, hoidan kodin, harrastan ja ihan omalla rahalla. No, ok saan Kelalta kokonaista 240€/kk opintotukea. Että sellainen ällötys täällä.
Se että hidastaa ei tarkoita sitä, etteikö olisi tuottava yhteiskunnanjäsen, mutta se miten paljon elämästäni annan työlle tai se miten paljon rahaa kulutan tai olen kuluttamatta ei kuulu kenellekkään muulle. Voisin toki koulupäivän jälkeen mennä jokaikinen arkipäivä tekemään iltavuoron jonnekkin ja käyttää myös viikonloput tehokkaasti työntekoon (jota teinkin kun aloitin koulun), mutta en minä vanha ihminen sellaista jaksa enkä edes halua.
Jos katson etten tarvitse niin kamalan paljoa rahaa, pärjään vähemmälläkin ja haluan sen rahan sijaan aikaa, jota voin käyttää parhaaksi katsomallani tavalla, tekemällä minulle tärkeitä asioita, niin miksi ihmeessä se on niin kamalan kamala ajatus. Jäähän sitten töitä niille, jotka sitä haluavat enemmän tehdä.
 En minä elä käydäkseni töissä, vaan käyn töissä elääkseni.
Oravanpyörästä hyppääminen, minun kohdallani, ei tarkoita sitä, että haluaisin jäädä lepäämään laakereilleni ja kuluttelemaan veronmaksajien rahoja, vaan oman hyppyni tein siksi, etten enää kokenut tekemääni työtä mielekkääksi, tärkeäksi kylläkin. Olosuhteet olivat vain sellaiset, ettei työtään voinut tehdä enää hyvin, se ei antanut enää mitään, otti vaan. Koulutan itsäni omaehtoisesti uuteen ammattiin, jonka tekemisestä nautin, voin olla enemmän omaitseni ja säätää itse työaikaani sellaiseksi, että se sellainen, että jaksan mielekkäästi tehdä työtä.
P...kele.
ps. alussa kuva meidän 17-vuotiaasta Simba kissasta, jonka toimia seuraamalla voi vaikka oppia jotain. Simba osaa ottaa elämän niinkuin pitääkin.

Keskimmäinen hra A kotiutui viime yönä Saksasta, Hampurista. Kelloseppäopiskelija oli siellä luokkakaverinsa kanssa tutustumassa paikalliseen opinahjoon. Aamulla vastassa oli tällainen poika.

Siskollansa on tänään ITKU-kurssipäivä ja kuvaus aiheena oli aprillipila. Neiti sitten keksi että maskeerataanpa velipojan silmä mustaksi, siinä makee aprillipila-kuva. Jos en olis todellista asianlaitaa tiennyt, luultavasti olisin saanut ensin sydänkohtauksen ja sitten hepulin. :)