Kohta kolme viikkoa ilman tupakkaa. Välillä on ottanut tosi koville, mutta kun hokee itselleen että kohta tämäkin olo menee ohi, niin helpottaa, edes vähän. Mies osti meille sähkötupakat, mutta minua sen "polttelu" sattuu kurkkuun, joten siitä olen pössytellyt vain kaikista pahimpien vierotusoireiden ensiavuksi.
Eilen kävin lenkillä. Jospas sitä ottaisi tästä uudesta savuttomasta elämästä kaiken irti ja vaikka opettelisi juoksemaan. Eilinen lenkki tehtiin miehen kanssa reippaasti kävellen, minä tein muutaman hölkkäpyrähdyksen, mies käveli sauvojen kanssa perässä.
Ja tänä aamuna olen rekisteröitynyt paikallisen liikuntakeskuksen sivuille ja menossa iltapäivällä jumppaan.
Tästä se alkaa, taas yksi askel lähempänä sellaista mukavampaa elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti