tiistai 27. maaliskuuta 2012

aamut

aamut on parasta mitä tiedän, kiireettömät aamut. Siksi jaksan herätä aamuisin viiden aikoihin. Saan heräillä rauhassa ja vain nauttia olemisenilosta. Kuuma kahvi sormissa voin istua ja ajatella, kuunnella kellon verkkaista raksutusta, katsella ikkunasta heräävää kulmakuntaa. Nyt aurinko herää kanssani ja yhä useampana aamuna ujuttaa säteensä verhon välistä olohuoneeseen. Minä tarvitsen nämä hitaat aamuni, jotta jaksaisin päivän. Viikonlopun aikaiset aamut ovat parhaita. Tiedän koko perheen olevan kotona, siinä lähellä, mutta vielä nukkumassa, koko aamu on minun.
Kellon raksutus on rauhoittavaa, kellon näyttämästä ajasta en niinkään välitä. Keittiön kellossa on kaunis raksutus, kello näyttää ihan omaa aikaansa, muttei se haittaa. Kellosepäksi opiskeleva poika, sen sijaan saa aikaisia harmaita hiuksia, kun ei saa laittaa kelloa kuntoon. Saa laittaa, mutta oikeaa aikaa se ei silti saa näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti