Mattopyykillä

Lauantai päivä vierähti mattopyykillä.
Aamupäivällä rullasin matot ja nostin ne autonkyytiin, keitin termospullollisen kahvia ja kukalliset kupit koriin, kaupan kautta vielä ostamaan matkaan paketti keksejä kahvin kanssa nautittavaksi ja matkaan.
Matonpesupaikalla oli vähemmän ihmisiä, kuin olin olettanut, joten pääsin heti toimeen.
Vettä altaaseen ja ensin muutama raidallinen räsymatto likoamaan ja sitten pääsin nauttimaan. Rakastan mattojenpesua ja rakastan tunnelmaa matonpesupaikoilla. Toisilleen vieraat ihmiset toimittavat siinä samaa asiaa, yleensä nautiskellen päivästä ja mukavasta puuhasta. Jutellaan ja nauretaan.
Ja hangataan. Mäntysuovan tuoksu, kirkastuvat matot, aurinko. Jaksan aina siinä kuuratessa ihailla mattojen raitoja, pohtia mistä mikäkin raita on kotoisin. Minun kaikki mattoni ovat kirpputoreilta pelastettuja mattoparkoja. Ja pesiessäni niitä mietin joka kesä uudelleen ja uudelleen kuinka monta tarinaa tämäkin matto pitää sisällään. On kesäleninkiä, jossa on käyty ensimmäisen kerran tansseissa, on lempi t-paitaa, josta ei olisi  maltettu luopua, löytyy isännän työhousut, emännän juhlapusero, joka on käynyt pieneksi. Löytyy kukallista pussilakanaa, joka on rakkaudella pedattu lapsen vuoteeseen. Monen monta tarinaa. Ja niitä sitten mietin.

Eilen pesupaikalle tuli nuori pariskunta, joista mies oli ensimmäistä kertaa elämässään kuuraamassa mattoja, vesi lensi pitkin ja poikin, peltinen alusta, jolle voi harjan ja mäntysuovan laskea, lensi muutaman kerran maahan kolisten ja mies kirosi ja sanoin vaimolleen, että sun olisi pitänyt ennen tänne tuloa pitää kurssi matonpesusta. Tää on hankalaa. Miksi minä sain tämän valkoisen maton, tämähän on aivan likainen. Johon vaimo vastasi että koska varmasti kuulisin myöhemmin, etten ole saanut matosta valkoista, saat pestä sen itse, joten moittia voit huonosta tuloksesta vain itseäsi. Ja miestä nauratti. Ja vaimoa. Ja minua.

Oli äiti ja tytär, iäkkäitä jo molemmat. Tytär pesi isot, painavat matot ja äiti pienet ja kevyet. Selkeästi molemmat nauttivat puuhasta ja toistensa seurasta.
Oli yksinäinen vanhempi nainen, jonka kanssa antauduttiin keskusteluun mattojen pesemisen oikeasta ajankohdasta. Hän kertoi, että matot pitää pestä ennen juhannusta, koska ilmankosteus on tuolloin alhaisempi. No aina oppii uutta. Mutta meinaan kyllä jatkossakin pestä mattoni aina silloin kun se tuntuu hyvälle, ilmankosteudesta riippumatta.

Mieskin saapui paikalle pesemään puolet matoista. Ja ryökäle kasteli mut ihan kokonaan ( kastui sitten myös itse). Ja kun saatiin kaikki matot pestyä, levittäydyttiin aurinkoon kuivattelemaan vaatteita, nauttimaan kahvit ja eväät siinä nurmikolla lähellä mäntysuovalta ja auringolta tuoksuvia puhtaita mattoja.

Sellainen päivä eilen. Tänään sitten vuorossa lattioiden pesua ja siivousta noin muutenkin, jotta saadaan levitettyä puhtaat matot puhtaille lattioille.
Niin ja varaston siivousta olisi kanssa luvassa. Isolla kädellä tavaraa mäjelle.

Kesä tuli kaupunkiin

ja sai aikaan pienoisen paniikin. Parveke on talven jäljiltä varsinainen kaaos. Joten kääritään hihat ja aloitetaan työt. Onneksi sain avukseni maailman parhaimman avustajan, tyttäreni Auroran. Yhdessä sitten siivottiin, lakaistiin, kannettiin roskikseen ja mietitiin uutta.  Tässä kultainen apulainen Aurora, tässä ei toki parveketta siivoamassa, vaan valmistautumassa pukkitappeluun veljensä kanssa. :)

 Yhteistuumin pestiin olohuoneen ikkunatkin, toinen pesi ja toinen kuivasi. Kävi muuten ripeästi.

 Minä tykkään kivistä, nimikoidut kivet muistona viime kesäisitä ystävän häistä. Paikat oli merkitty näillä ja häiden teemana oli luonto.

 Vanhat pullotkin pääsivät riviin paraatipaikalle. Pesu tekisi näillekin kaunokaisille terää....

 Ruukut ja kattilat odottelevat kukkia... Niitä sitten vähän myöhemmin hankintalistalla.

 Aamulla poikkesin pienellä kirpputorilla ja sieltä sain saaliiksi muutaman taimen. Jaloritarikannus, luki tikussa. Saas nähdä viihtyvätkö parvekkeella....

 Ja tämän vanhan Arabian kannun löysin samaiselta reissulta. Parhaat päivänsä on tämä kaunis kannu jo nähnyt, mutta sopii kuin nenä päähän meidän kotiin.

 Torilla sattui kerran silmiin tämä ja kotiinhan se oli kannettava. Paljon sitä on tullutkin käytettyä. Maailman paras luuta.

 Kirpputori löytö tämäkin, reilu kaksi metrinen sinivalkoinen räsymatto muutamalla eurolla. Tokko jää parvekkeelle, mutta nyt se saa olla siinä

 tämä yksilö oli jäänyt parvekkeelle koko talveksi ja kaipaisi suihkua kipeästi

Tuoleihin vielä vanhasta huonekalukankaasta uudet istuintyynyt ja alku on suoritettu. Nyt vielä hakusessa sopiva pieni pöytä partsille. Nyt sinne on kannettu ylimääräinen ikean Lack-pöytä, joka saa siellä olla siihen asti kunnes löytyy parempi :)

Hyvää kesää kaikille!