Ferguson-päivä eli vanhoja traktoreita Rautatiemuseolla

 Lauantai päivä ei ollut ihan niin lämmin, kuin olisi toivonut, mutta mentävä oli.

 Hienoja vanhoja autoja, vanhoja traktoreita, vanhoja junia ja paljon mukavia ihmisiä.

Päivä Tallinnassa

Mies kävi hoitamassa asioitaan Tallinnassa ja loppu päivä vietettiin kulkien vanhan kaupungin katuja ja kujia.

 Piipahdettiin kaameassa näyttelyssä, jossa oli esillä keskiaikaisia kidutuslaitteita. On se onni että on syntynyt vähän toiseen aikaan. Jos joku nykypäivänä keksii syyttää noituuden harjoittamisesta, niin sille kohautetaan olkapäitä. Ei murskata luita eikä polteta roviolla. Jalkapuuhun voisin muutaman politikon välillä laittaa torin laidalle miettimään sanomisiaan. :)

 Yhdessä ainoassa kaupassa poikettiin ja sieltä lähti mukaan kaksi vyyhtiä Virolaista villalankaa.

Häissä

lauantaina päätiin todistamaan kuinka ystävä purjehti avioliiton auvoiseen satamaan.

Koko perhe oli kutsuttu juhlimaan. Tapasin vanhoja luokkakavereita ja muitakin nuoruusajan ystäviä. Puhetta  piisasi pitkään.

tupakatta

Kohta kolme viikkoa ilman tupakkaa. Välillä on ottanut tosi koville, mutta kun hokee itselleen että kohta tämäkin olo menee ohi, niin helpottaa, edes vähän. Mies osti meille sähkötupakat, mutta minua sen "polttelu" sattuu kurkkuun, joten siitä olen pössytellyt vain kaikista pahimpien vierotusoireiden ensiavuksi.

Eilen kävin lenkillä. Jospas sitä ottaisi tästä uudesta savuttomasta elämästä kaiken irti ja vaikka opettelisi juoksemaan. Eilinen lenkki tehtiin miehen kanssa reippaasti kävellen, minä tein muutaman hölkkäpyrähdyksen, mies käveli sauvojen kanssa perässä.
Ja tänä aamuna olen rekisteröitynyt paikallisen liikuntakeskuksen sivuille ja menossa iltapäivällä jumppaan.

Tästä se alkaa, taas yksi askel lähempänä sellaista mukavampaa elämää.

Juhannus

 Näissä merkeissä ja maisemissa on meidän perheen juhannus kulunut jo varmasti kohta 10 vuotta. Hämeen sydämessä, tädin kanssa mökillä saunoen, uiden, pelaillen, nauttien, hyvin syöden, soudellen, uiden ja lisää nautiskellen.

Mattopyykillä

Lauantai päivä vierähti mattopyykillä.
Aamupäivällä rullasin matot ja nostin ne autonkyytiin, keitin termospullollisen kahvia ja kukalliset kupit koriin, kaupan kautta vielä ostamaan matkaan paketti keksejä kahvin kanssa nautittavaksi ja matkaan.
Matonpesupaikalla oli vähemmän ihmisiä, kuin olin olettanut, joten pääsin heti toimeen.
Vettä altaaseen ja ensin muutama raidallinen räsymatto likoamaan ja sitten pääsin nauttimaan. Rakastan mattojenpesua ja rakastan tunnelmaa matonpesupaikoilla. Toisilleen vieraat ihmiset toimittavat siinä samaa asiaa, yleensä nautiskellen päivästä ja mukavasta puuhasta. Jutellaan ja nauretaan.
Ja hangataan. Mäntysuovan tuoksu, kirkastuvat matot, aurinko. Jaksan aina siinä kuuratessa ihailla mattojen raitoja, pohtia mistä mikäkin raita on kotoisin. Minun kaikki mattoni ovat kirpputoreilta pelastettuja mattoparkoja. Ja pesiessäni niitä mietin joka kesä uudelleen ja uudelleen kuinka monta tarinaa tämäkin matto pitää sisällään. On kesäleninkiä, jossa on käyty ensimmäisen kerran tansseissa, on lempi t-paitaa, josta ei olisi  maltettu luopua, löytyy isännän työhousut, emännän juhlapusero, joka on käynyt pieneksi. Löytyy kukallista pussilakanaa, joka on rakkaudella pedattu lapsen vuoteeseen. Monen monta tarinaa. Ja niitä sitten mietin.

Eilen pesupaikalle tuli nuori pariskunta, joista mies oli ensimmäistä kertaa elämässään kuuraamassa mattoja, vesi lensi pitkin ja poikin, peltinen alusta, jolle voi harjan ja mäntysuovan laskea, lensi muutaman kerran maahan kolisten ja mies kirosi ja sanoin vaimolleen, että sun olisi pitänyt ennen tänne tuloa pitää kurssi matonpesusta. Tää on hankalaa. Miksi minä sain tämän valkoisen maton, tämähän on aivan likainen. Johon vaimo vastasi että koska varmasti kuulisin myöhemmin, etten ole saanut matosta valkoista, saat pestä sen itse, joten moittia voit huonosta tuloksesta vain itseäsi. Ja miestä nauratti. Ja vaimoa. Ja minua.

Oli äiti ja tytär, iäkkäitä jo molemmat. Tytär pesi isot, painavat matot ja äiti pienet ja kevyet. Selkeästi molemmat nauttivat puuhasta ja toistensa seurasta.
Oli yksinäinen vanhempi nainen, jonka kanssa antauduttiin keskusteluun mattojen pesemisen oikeasta ajankohdasta. Hän kertoi, että matot pitää pestä ennen juhannusta, koska ilmankosteus on tuolloin alhaisempi. No aina oppii uutta. Mutta meinaan kyllä jatkossakin pestä mattoni aina silloin kun se tuntuu hyvälle, ilmankosteudesta riippumatta.

Mieskin saapui paikalle pesemään puolet matoista. Ja ryökäle kasteli mut ihan kokonaan ( kastui sitten myös itse). Ja kun saatiin kaikki matot pestyä, levittäydyttiin aurinkoon kuivattelemaan vaatteita, nauttimaan kahvit ja eväät siinä nurmikolla lähellä mäntysuovalta ja auringolta tuoksuvia puhtaita mattoja.

Sellainen päivä eilen. Tänään sitten vuorossa lattioiden pesua ja siivousta noin muutenkin, jotta saadaan levitettyä puhtaat matot puhtaille lattioille.
Niin ja varaston siivousta olisi kanssa luvassa. Isolla kädellä tavaraa mäjelle.

Kylässä

 Lauantaina lähdettiin ajelemaan ystävän luo kahville.